Mitä verkko-ohjaus edellyttää ohjaajalta? Miten verkko-ohjausta käytännössä toteutetaan? Näitä ja muita digiajan ohjaajan haasteita pohdiskeltiin Tampereella 25.11.2016 järjestetyssä koulutustilaisuudessa Diginä vai livenä – ohjauksen menetelmät ja välineet.
Verkko-ohjauksessa, kuten ohjauksessa yleensäkin, oleellista on vuorovaikutus ja luottamuksen syntyminen ohjaajan ja ohjattavan välille. Verkko-ohjauksessa vuorovaikutuksen keinot voivat olla rajoitetummat kuin live-ohjauksessa, mikä korostaa entisestään ohjaajan viestintätaitojen merkitystä.
Verkko-ohjaus edellyttää ohjaajalta rohkeutta mennä epämukavuusalueille, kokeilunhalua, innostusta, itseluottamusta, hiljaisuudensietokykyä sekä sitä, että hyväksyy esim. eteen tulevat tekniset ongelmat. Ohjauksessa ratkaisevaa on se mitä tapahtuu ensimmäisen puolen minuutin aikana – luottamuksen ja yhteisen sävelen syntyminen edesauttaa ohjauksen kulkua. Ohjausta tehdään omalla persoonalla ja kuten tilaisuudessa puhuneet Etsivän työn ohjaajat toivat esille, omien heikkouksien näkyminen on sallittua, se helpottaa myös ohjattavaa hyväksymään itsensä. Ja kuten psykologi Satu Lähteenkorva muistutti, jos huoli opiskelijasta herää, tärkeintä on välittää viestiä että huomaa.

Mervi Pasanen JAMK/AOKK esitteli Harto Pönkän kaavion eri tilanteisiin soveltuvista välineistä. Ensin mietitään ohjauksen tavoite, sen jälkeen valitaan sopiva väline!
Koulutustilaisuuden järjesti Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto yhdessä Pirkanmaan ELY-keskuksen kanssa. Tilaisuus tallennettiin ja sekä tallenne että päivän esitysmateriaalit löytyvät LSSAVIn nettisivuilta kohdasta ”Tapahtumat ja koulutukset”.